Zinin hoitopäivyri

[mellu]

New Forestinponiruuna Iedreen Zin
Omistaja: Melissa Kuusisto

[mellu]

18. syyskuuta

Olin saanut kyydin tallille, sillä omat kulkupelini olivat hajalla ja joku oli lainannut pyörääni.. Hieroin kämmeniäni, ilma oli kylmä vaikka oli vasta alkusyksy. Avasin tallin oven, harmi että olin päässyt vasta näin myöhään tulemaan, olin nimittäin luvannut Ketoloille että auttaisin karsinoitten siivouksessa. Lähdin hakemaan kottikärryt ja talikon, ja aloin putsata Zinin karsinaa.

Kun olin tuomassa karsinaan uusia puhtaita kuivikkeita, kuulin oven avautuvan, joku oli luultavasti tullut auttamaan mua. Ketoloiden nuorin lapsi, Niko käveli karsinan ovelle. ”Hei, mut käskettiin tänne siivoamaan karsinoita, kun noi muut ei muka ehtiny” Poika sanoi. ”Okei, no ajattelin siivota seuraavaksi Ässän karsinan” Sanoin ja nostin talikon kottikärryihin. Poika väisti kun työnsin kottikärryt vastapäiseen karsinaan. Aloin siivoamaan sitä samalla, kun Niko lähti putsaamaan muut karsinat

Siivosin orin karsinan nopeasti, ja vein tavarat pois. Sitten lähdin toimistoon, ja lysähdin sohvalle. Mietin mitä tekisin loppu illan. Olin päättänyt lähteä ratsastamaan, mutta tarvitsisin jonkun rakentamaan maneesiin pari estettä.

Pian Niko tuli myös toimistoon ja istui myös sohvalle. ”Mitäs meinasit tänään tehdä?” Poika kysäisi ja katsoin häneen päin. Hymy nousi kasvoilleni, ehkä saisin Nikon auttamaan minua! ”Mietin että lähtisin ratsastamaan, mutta enpä tiiä.. Tarvisin jonkun rakentamaan mulle pari estettä.” Poika näytti mietteliäältä ”no, ei mulla varmaan olisi mitään muutakaan, nii voin tulla kokoamaan pari estettä” Tuo sanoi virnistäen. ”Okei, se olis kiva, meen laittamaan Zinin valmiiksi, tavataan vartin päästä maneesissa?” Niko nyökkäsi ja nousin tyytyväisenä ylös sohvalta ja suuntasin hakemaan poniani tarhasta.

Minulla oli mennyt hieman kauemmin kuin olin luullut, koska poni oli piehtaroinut ja oli yltä päältä ravassa.. Poika kuitenkin odotti minua maneesissa ja kävelin Zini perässäni tämän luo. ”Okei, jos viittisit laittaa tonne pitkälle sivulle jumppasarjan” Sanoin hymyillen ja kiristin ponin satulavyön, sitten kiipesin selkään ja lyhensin jalustimia hieman.

Niko oli jäänyt maneesin penkille istumaan ja katsomaan kun harjoittelin. Olin jo lämmitellyt ja avasin takkini. Annoin sen pojalle, joka laittoi sen naulaan ja nostin ponilla laukan. Laukkasimme muutaman ympyrän molempiin suuntiin, ja sitten ensin ylitimme esteet vasemmassa kierroksessa. En ollut ajatellut tehdä tänään mitään rankkaa treeniä, mutta ruuna oli selvästikkin innoissaan. Se olisi halunnut syöksyä esteille täydessä laukassa, joten sain pidätellä sitä aika paljon. Kun Niko nosti esteitä, poni tiputti ensimmäisen esteen puomin tokalla kerralla, mutta muuten se selviytyi esteistä hyvin.

Lyhyen estetreenin jälkeen loppuverryttelimme aika kauan. Kun laskeuduin satulasta, Niko toi takkini ja kiitin poikaa, kun tämä oli viitsinyt tuhlata sunnuntai-iltansa auttamalla minua. ”Eipä tuo mitään, ei mulla muutenkaa olisi ollu tänään mitää kummempaa tekemistä” Poika sanoi virnistäen ja lähti kävelemään kanssamme takaisin tallille.

- melissa