Post by mellu on Dec 18, 2011 7:02:16 GMT -5
Täällä voit osallistua mukaan joulumaastoon, tarkemmat tiedot löydät täältä.
Osallistuminen:
» Nimi:
» Hevostoive:
» Kokemus: (eli oletko maastoillut paljon, ratsastuskokemus yms. Valitsen tällä perusteella hevoset, jos monella sama hevostoive)
Nämä hevoset lähtevät maastoon: Domino, Lady, (Masi), Empya ja Ira
Mukana:
» Jenni - Lasse (pitää maaston)
» Reeta - Wille
» LuciDa - Jim maksanut
Tarina:
Olin laittanut Lassen jo hetkeä ennemmin valmiiksi ja mennyt sisälle juomaan kupin kahvia. Nyt palasin takaisin talliin ja huikkasin tervehdyksen minua odottaville tuntilaisille.
”Olettekos jo valmiita?” Kysäisin samalla kun nappasin kypäräni penkiltä ja kiinnitin sen leukahihnan. Päällä minulla oli heijastintoppatakki ja lähdin toimiston kaapille etsimään ratsastajille turvaliivejä. Reeta ja LuciDa olivat valmiita, ja tulivat toimiston ovelle rupatellen odottamaan minua. Sain etsiä hetken, ennen kuin löysin turvaliivit. Annoin naisille heijastin liivit.
”Laittakaa nuo päälle, kohta on jo pimeä. Lähdetään ihan kohta, laitain vain Lasselle suojat”, sanoin ja menin laittamaan Lasselle suojat. Olin ostanut sille ihan uudet heijastinsuojat pimeiden iltojen maastoretkien varalle.
Kymmenen minuutin päästä olimme kentällä kiristämässä satulavöitä ja säätämässä jalustimia. Kun kaikki olivat selässä, lähdimme letkassa kohti pientä hiekkatietä. Hevoset olivat reippaita, ja rupattelimme hetken. Käänsimme kuitenkin hevoset pian pienemmälle, lumiselle metsäpolulle. Täällä hevoset saivat katsoa enemmän jalkoihinsa, ja ne liukastelivatkin hieman välillä.
Kymmenen minuutin päästä pääsimme kuitenkin taas isommalle tielle, jossa nostimme ravin. Hevoset kulkivat innokkaasti eteenpäin, tiesivät selvästi että kohta laukattaisiin. Niin teimmekin, pian alkoi sopiva loiva ylämäki ja nostimme laukan. Lassea sai ainakin pidätellä reilusti, ja Wille ja Jim tulivat kovaa perässä. Aivan liian pian meidän piti siirtää hevoset käyntiin, ja niitä saikin pidätellä reilusti että ne tuossa askellajissa pysyivät. Jatkoimme käynnissä kohti pientä metsämökkiä.
Yhtäkkiä tien viereisestä puusta lehahti iso pöllö lentoon. Lasse vilkaisi sitä tasan kerran, ja lähti täyttä laukkaa eteenpäin. Jim ja Wille eivät halunneet jäädä yksin, vaan lähtivät kaverinsa perään. Yritin pysäyttää pelästynyttä hevostani, mutta se ei kuunnellut ollenkaan. Wille hiljensi raviin ensiksi, kohta Jim ja Lassekin rauhoittuivat. Hevoset pysähtyivät lopulta metsämökin kohdalla. Annoimme niiden levähtää hetken ja kävelimme hitaasti pienen lenkin, jonka ei alun perin pitänyt kuulua reittiin. Sitten palasimme mökille ja sidoimme hevoset mökin vieressä olevaan hoitopuomiin, vaihdettuamme niille riimut päähän. Itse menimme mökin viereiselle laavulle syömään eväitä.
Piparien, joulutorttujen ja kuuman glögin jälkeen laitoimme ratsuillemme suitset takaisin päähän ja jatkoimme matkaa. Ravasimme muutaman pätkän, hyvän paikan löytyessä. Muuten kävelimme ja juttelimme. Päätimme mennä laukkaamaan yhdelle pellolle, jossa ei ollut hirveästi lunta. Hevoset kuitenkin innostuivat suuresti ja nostelivat jalkojaan tarpeettoman korkealle. Ne eivät olleet kahlanneet vielä tänä vuonna niin korkeassa hangessa.
Laukan jälkeen ravasimme vielä pienen pätkän, ja kävelimme viimeiset kilometrit takaisin tallille.
Kiitos mukavasta maastosta !
Osallistuminen:
» Nimi:
» Hevostoive:
» Kokemus: (eli oletko maastoillut paljon, ratsastuskokemus yms. Valitsen tällä perusteella hevoset, jos monella sama hevostoive)
Nämä hevoset lähtevät maastoon: Domino, Lady, (Masi), Empya ja Ira
Mukana:
» Jenni - Lasse (pitää maaston)
» Reeta - Wille
» LuciDa - Jim maksanut
Tarina:
Olin laittanut Lassen jo hetkeä ennemmin valmiiksi ja mennyt sisälle juomaan kupin kahvia. Nyt palasin takaisin talliin ja huikkasin tervehdyksen minua odottaville tuntilaisille.
”Olettekos jo valmiita?” Kysäisin samalla kun nappasin kypäräni penkiltä ja kiinnitin sen leukahihnan. Päällä minulla oli heijastintoppatakki ja lähdin toimiston kaapille etsimään ratsastajille turvaliivejä. Reeta ja LuciDa olivat valmiita, ja tulivat toimiston ovelle rupatellen odottamaan minua. Sain etsiä hetken, ennen kuin löysin turvaliivit. Annoin naisille heijastin liivit.
”Laittakaa nuo päälle, kohta on jo pimeä. Lähdetään ihan kohta, laitain vain Lasselle suojat”, sanoin ja menin laittamaan Lasselle suojat. Olin ostanut sille ihan uudet heijastinsuojat pimeiden iltojen maastoretkien varalle.
Kymmenen minuutin päästä olimme kentällä kiristämässä satulavöitä ja säätämässä jalustimia. Kun kaikki olivat selässä, lähdimme letkassa kohti pientä hiekkatietä. Hevoset olivat reippaita, ja rupattelimme hetken. Käänsimme kuitenkin hevoset pian pienemmälle, lumiselle metsäpolulle. Täällä hevoset saivat katsoa enemmän jalkoihinsa, ja ne liukastelivatkin hieman välillä.
Kymmenen minuutin päästä pääsimme kuitenkin taas isommalle tielle, jossa nostimme ravin. Hevoset kulkivat innokkaasti eteenpäin, tiesivät selvästi että kohta laukattaisiin. Niin teimmekin, pian alkoi sopiva loiva ylämäki ja nostimme laukan. Lassea sai ainakin pidätellä reilusti, ja Wille ja Jim tulivat kovaa perässä. Aivan liian pian meidän piti siirtää hevoset käyntiin, ja niitä saikin pidätellä reilusti että ne tuossa askellajissa pysyivät. Jatkoimme käynnissä kohti pientä metsämökkiä.
Yhtäkkiä tien viereisestä puusta lehahti iso pöllö lentoon. Lasse vilkaisi sitä tasan kerran, ja lähti täyttä laukkaa eteenpäin. Jim ja Wille eivät halunneet jäädä yksin, vaan lähtivät kaverinsa perään. Yritin pysäyttää pelästynyttä hevostani, mutta se ei kuunnellut ollenkaan. Wille hiljensi raviin ensiksi, kohta Jim ja Lassekin rauhoittuivat. Hevoset pysähtyivät lopulta metsämökin kohdalla. Annoimme niiden levähtää hetken ja kävelimme hitaasti pienen lenkin, jonka ei alun perin pitänyt kuulua reittiin. Sitten palasimme mökille ja sidoimme hevoset mökin vieressä olevaan hoitopuomiin, vaihdettuamme niille riimut päähän. Itse menimme mökin viereiselle laavulle syömään eväitä.
Piparien, joulutorttujen ja kuuman glögin jälkeen laitoimme ratsuillemme suitset takaisin päähän ja jatkoimme matkaa. Ravasimme muutaman pätkän, hyvän paikan löytyessä. Muuten kävelimme ja juttelimme. Päätimme mennä laukkaamaan yhdelle pellolle, jossa ei ollut hirveästi lunta. Hevoset kuitenkin innostuivat suuresti ja nostelivat jalkojaan tarpeettoman korkealle. Ne eivät olleet kahlanneet vielä tänä vuonna niin korkeassa hangessa.
Laukan jälkeen ravasimme vielä pienen pätkän, ja kävelimme viimeiset kilometrit takaisin tallille.
Kiitos mukavasta maastosta !
